On harvinaista, että yksi valokuva vangitsee kohtauksen täsmälleen tarkoitetulla tavalla. Joitain poikkeuksia on, kuten studiossa otetut muotokuvat, joissa valaistus, taustat, kameran sijainti ja jopa asennot ovat hyvin hallinnassa. Onneksi on paljon kuvankäsittelyohjelmia ja mobiilisovelluksia, jotka on täynnä työkaluja, jotka auttavat sinua parantamaan kuviasi.
Nämä ovat parhaat valokuvien muokkaustaidot/tekniikat opittavaksi:
- Rajaus ja kolmansien sääntö
- Pyöritys
- Säätötasojen ja maskien käyttö
- Värien ja kylläisyyden korjaaminen
- teroitus
Parhaat tulokset saadaan pöytätietokoneiden/kannettavien ohjelmistojen avulla (esim. Adobe Photoshop CS/Elements ja Photoshopin vaihtoehdot), vaikka jotkin Android-/iOS-mobiilisovellukset ovat myös melko valmiita. Ennen kuin aloitat, varmista, että käsittelet valokuvien kopioita, älä alkuperäisiä. Et halua vahingossa ja/tai pysyvästi ylikirjoittaa/menettää alkuperäisiä tietoja!
Rajaus ja kolmansien sääntö
Ellet erityisesti suunnittele ja ota täydellisiä otoksia joka kerta, on hyvä mahdollisuus, että monia kuviasi voidaan parantaa rajaamalla. Vaikka rajaustyökalua pidetään kuvankäsittelyn perustaitona, se on yksi tehokkaimmista tavoista ohjata katsojien huomio haluamaasi paikkaan.
Valokuvan rajaamiseen kuuluu ei-toivottujen (yleensä ulompien) osien poistaminen kuvasta. Se on nopea ja yksinkertainen tehdä, ja tulokset voivat muuttaa upeista kuvista ammattimaisia. Harkitse:
- Rajaa sommittelun/tarkennuksen parantamiseksi: Jos kohde tuntuu pieneltä ja/tai kadonneelta kuvan sisällä, rajaa niin, että se täyttää kehyksen – enemmän aihetta, vähemmän taustaa. Tai saatat haluta "lähentää" tiettyä kohteen osaa. Joka tapauksessa näkökulman muutos auttaa korostamaan ja luomaan katsojille selkeämmän kiinnostavan kohdan.
- Rajaa yksityiskohtien poistamiseksi: Häiritseviä elementtejä voivat olla hämärät varjot, roskan palaset, toisiinsa liittymättömät esineet/vieraat, liialliset taustat, käyttämätön/tyhjä/epämiellyttävä tila tai mikä tahansa muu tunkeutuu valokuvan henkeen tai ei vaikuta siihen. Rajaus on helppo korjata, varsinkin jos tällaiset häiriötekijät ovat kohti kuvan reunoja.
- Rajaa muuttaaksesi suuntaa/kehystystä: Kun otat kuvia tällä hetkellä, saatamme unohtaa pitää kameraa tavalla, joka täydentää kohdetta (esim. pystysuunnassa korkeita kohtauksia varten/ vaakasuoraan leveille kohtauksille/objekteille). Voit käyttää vaakasuoraa rajausta pystykuvaan tai pystyrajausta vaakasuuntaiseen kuvaan vaihtaaksesi perspektiiviä ja luodaksesi vahvemman kappaleen.
- Muuta kuvasuhdetta rajaamalla: Kamerat voivat kuvata eri kuvasuhteilla, jotka tarjoavat erilaisia ominaisuuksia sen suhteen, mitä ihminen näkee kuvassa (esim. 4:3-kuvasuhde kuvasuhde eroaa yhdestä 5:4 tai 1:1). Kuvasuhteen rajaaminen voi myös olla ratkaisevan tärkeää, kun halutaan tulostaa valokuvia tietyssä koossa, jotta ne mahtuvat kehykseen.
Yksi yleisimmistä valokuvauksessa kuultuista termeistä on Kolmannen sääntö, joka liittyy sommitteluun. Ajattele kolmannen sääntöä kuin 3x3-ruudukon (eli tic-tac-toe-viivojen) asettamista kuvan päälle – monissa digitaalikameroissa ja muokkausohjelmissa tämä on vakioominaisuus. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun katsomme kuvaa, silmämme kääntyvät luonnollisesti kohti ruudukon leikkauspisteitä. Monet meistä kuitenkin yleensä ottavat kuvia, joissa kohteet ovat kuolleessa kuvassa.
Ottamalla käyttöön Kolmannessäännön peittokuvan, voit säätää rajausta niin, että kohteet/elementit sijoitetaan tarkoituksella viivoja pitkin ja/tai leikkauspisteisiin.
Esimerkiksi maisemakuvauksessa saatat haluta rajata kuvan niin, että horisontti tai etuala asetetaan yhden vaakaviivan mukaan. Muotokuvissa kannattaa ehkä sijoittaa pää tai silmä risteyskohtaan.
Pyöritys
Valokuvien pyörittäminen on toinen helppokäyttöinen, mutta kuitenkin tärkeä perustaito, jota voidaan käyttää kuvien muokkaamisessa. Ajattele, kun näet kuvakehyksiä tai kelluvia hyllyjä vinossa seinällä. Tai pöytä, jossa on epätasaiset jalat, joka liikkuu vain vähän aina, kun joku nojaa siihen. Aika häiritsevää, eikö? Monien on vaikea olla kiinnittämättä tällaisiin ongelmiin, kun ne ovat tiedossa.
Sama käsite koskee myös valokuvaamista – kuvat eivät välttämättä aina kohdistu aiotulla tavalla edes jalustaa käytettäessä. Valokuvan kierto vain tarpeeksi voi asettaa oikean perspektiivin ja päästä eroon kaikista alitajuisista häiriötekijöistä. Älä unohda rajata vielä kerran (kehystystä varten) kääntämisen jälkeen. Harkitse:
- Maisemat: Kierrä valokuvia niin, että horisontti on vaakatasossa päästä päähän (monet kuvankäsittelyohjelmat voivat peittää viivojen ruudukon tarkkuuden parantamiseksi). Tämä antaa puhtaamman, symmetrisemmän ja ammattimaisemman ilmeen. Varmista, ettet erehdy maiseman elementtejä (esim. k altevia kukkuloita tai laaksoja, vuoristoja) horisonttiin (jossa taivas kohtaa maan tai meren).
- Muotokuvat: Tapauksissa, joissa joku nojaa pystysuoraa pintaa vasten (esim. seinä, oviaukko, rakennus, puu, pylväs jne.), käännä valokuvaa niin, että kohde on pystysuora. Poikkeuksena olisi, jos kohde ei ole pystysuora todellisessa elämässä – viittaa vain johonkin muuhun kuvassa pystysuuntaista kohdistusta varten.
Ruudukkoviivojen lisääminen (esim. napsauta Näytä Photoshopin valikkorivillä ja sitten select Ruudukko) voi auttaa suuresti tarkassa kohdistuksessa.
Mutta tiedä, että valokuvia ei aina tarvitse kiertää, jotta elementit ovat täydellisesti linjassa pysty- tai vaakasuunnassa. Joskus saatat haluta kiertää kuvia (ja sitten rajata) antaaksesi niille luovan, odottamattoman kallistuksen!
Säätötasojen ja maskien käyttäminen
Jos haluat hienosäätää tasoja (sävyarvoja), kirkkautta/kontrastia, sävyä/kylläisyyttä ja paljon muuta tuhoamattomalla tavalla (eli tekemällä muutoksia vaikuttamatta pysyvästi alkuperäiseen kuvaan), käytä säätökerrosta(s) on oikea tapa edetä. Ajattele säätökerroksia, kuten piirtoheitinkalvoja; voit kirjoittaa/värjätä niihin niin paljon kuin haluat muuttaa näkemääsi, mutta alla oleva pysyy koskemattomana. Näin luot säätökerroksen Photoshop CS/Elements -sovelluksella:
- Paina ' D' palauttaaksesi etu-/taustavärit.
- Napsauta valikkopalkissa Layer.
- Valitse Uusi säätötaso.
- Valitse haluamasi tasotyyppi.
- Napsauta OK (tai paina Enter).
Kun valitset säätötason, Säätöpaneeli (näkyy yleensä Tasot-paneelin alla) tarjoaa tarvittavat säätimet. Muutokset näkyvät välittömästi. Jos haluat nähdä ennen/jälkeen, vaihda vain kyseisen säätökerroksen näkyvyyttä (silmäkuvake). Sinulla voi olla useita säätötasoja samanaikaisesti joko vertaillaksesi (esim. nähdäksesi, pidätkö mustan ja valkoisen tai seepian sävyistä) ja/tai yhdistelläksesi tehosteita.
Jokaisella säätötasolla on oma kerrosmaski (jota edustaa valkoinen laatikko säätökerroksen nimen vieressä). Tasomaski ohjaa säätökerroksen valittujen osien näkyvyyttä – valkoiset alueet ovat näkyvissä, musta piilotettu.
Oletetaan, että sinulla on valokuva, jonka haluat tehdä mustavalkoiseksi, paitsi kaikesta vihreästä. Valitset Hue/Saturation luodessasi säätötasoa, siirrät Saturation-liukusäädintä kokonaan vasemmalle (-100) ja sitten käytä Brush Tool viheralueiden siveltämiseen (voit piilottaa tai paljastaa säätökerroksen nähdäksesi etsimäsi värit). Oletko harjannut liikaa pikseleitä? Käytä vain pyyhekumityökalua "poistamaan" nuo mustat siveltimen jäljet. Tasomaskin valkoinen laatikko heijastaa muokkauksiasi ja näyttää, mikä on näkyvissä ja mikä ei.
Jos olet valmis tai et pidä säätötasosta, poista se! Alkuperäinen kuva säilyy vahingoittumattomana.
Värien ja kylläisyyden korjaaminen
Nykyaikaiset digitaalikamerat ovat melko suorituskykyisiä, mutta joskus (esim. valaistus-/ympäristöolosuhteiden, sensorin tietojen käsittelytavan jne. vuoksi) valokuvien värit voivat olla hieman poikkeavia. Nopea tapa kertoa on katsomalla:
- Ihmisten kasvot ja/tai iho
- Jonkin kuvassa, jonka tiedät olevan kirkkaan valkoista (esim. paita, pilvet)
Valon lämpötila (esim. viileämpi kirkkaan siniseltä taiva alta, lämpimämpi auringonnousun/auringonlaskun aikana, harmaa valkoinen loistelamppujen alla jne.) kuvauksen aikana voi vaikuttaa ihon sävyihin ja valkoisiin elementteihin, joissa on värisävy. Onneksi pienet säädöt – erityisesti edellä mainituilla säätötasoilla – voivat korjata värejä.
Monet kuvankäsittelyohjelmat (ja jotkut sovellukset) tarjoavat Automaattisen värinkorjauksen-ominaisuuden, joka toimii yleensä hyvin (mutta ei aina täydellisesti). Muuten värejä voidaan muokata manuaalisesti säätämällä:
- Tasot (RGB-kanavat ja histogrammi automaattisella korjauksella)
- Sävy/kylläisyys (RGBCMY-kanavat)
- Valokuvien suodattimet (esim. lämmitys, jäähdytys jne.), muutamia mainitakseni.
Yllä mainitut ovat saatavilla Photoshop CS/Elements -säätötasoina, jotka tarjoavat paremman hallinnan värisävyjen poistamiseen ja kylläisyyden parantamiseen.
Ylläpidäksesi tasapainoa ja fotorealismia varmista, ettet yli- tai alikylläistä kuvaa – tai ainakin värejä, joiden pitäisi pysyä luonnollisempina. Voit kuitenkin tehdä säätöjä valitaksesi kuvan alueet (kuten edellä mainituilla kerrosmaskeilla) tiettyjen värien kyllästämiseksi luovaa dramatisointia varten. Älä unohda säätää kirkkautta, kontrastia, valokohteita ja varjoja, sillä ne voivat auttaa lisäämään syvyyttä ja värien erottelua, jotta kuvat todella näyttävät!
teroitus
Terästyksen tulee aina olla kuvankäsittelyprosessin viimeinen vaihe. Vaikutus on juuri sitä miltä se kuulostaa – terävöittäminen tarkentaa reunoja ja pieniä yksityiskohtia, mikä auttaa parantamaan kokonaiskontrastia ja tekemään kuvasta erottuvamman. Vaikutus korostuu entisestään, jos kuvassa on pehmeitä ja/tai epäselviä alueita.
Monet kuvankäsittelyohjelmat ja sovellukset tarjoavat automaattisen teroitusominaisuuden ja/tai liukusäätimiä, joiden avulla käyttäjät voivat säätää koko valokuvan terävöinnin määrää. On myös terävöitystyökaluja (samanlainen kuin siveltimien käyttäminen), joiden avulla voit terävöittää manuaalisesti vain kuvan tiettyjä alueita.
Mutta vieläkin suuremman tarkkuuden ja hallinnan saamiseksi voit käyttää Photoshop CS/Elementsin Epäterävä maski (huolimatta miltä se kuulostaa, se terävöittää) -ominaisuutta:
- Napsauta valikkopalkissa Paranna.
- Valitse Epäterävä maski. Näkyviin tulee paneeli, jossa näkyy kuvan zoomattu osa (jota voit liikkua ja etsiä tarkentavia yksityiskohtia) ja kolme liukusäädintä terävöittämisen säätämiseksi.
- Aseta Radius Slider (tämä säätelee teroitusviivojen leveyttä, korkeampi tarkoittaa enemmän tehoa) 0,7 pikseliin (mikä tahansa 0,4-1,0 on hyvä paikka aloittaa).
- Aseta Kynnysliukusäädin (tämä ohjaa, kuinka reunat määritetään sanelemalla, kuinka erilaisia kaksi pikseliä täytyy olla terävöittämistä varten, matalampi tarkoittaa, että enemmän alueita/yksityiskohtia terävöitetään) 7 tasolle (mikä tahansa 1–16 on hyvä paikka aloittaa).
- Aseta Amount Slider (tämä säätelee reunoihin lisättyä kontrastia, korkeammat arvot tarkoittavat enemmän terävyyttä) 100 prosenttiin (mikä tahansa 50 ja 400 välillä on hyvä paikka aloittaa).
- Työnnä liukusäätimiä hieman tarkkailemalla koko kuvaa löytääksesi oikean määrän terävöintiä (eli sopii mieltymyksiin liioittelematta).
Muista katsella kuvia 100 %:n koossa näytöllä, jotta terävöitystehosteet on helpompi arvioida (pikselit esitetään tarkimmin). Tutkimusalueet, joissa on enemmän ja/tai tarkempia yksityiskohtia, auttavat.
Muista, että enemmän ei aina ole parempi – liiallinen terävöitys lisää ei-toivottua kohinaa, sädekehiä ja/tai liioiteltuja/luonnollisia linjoja. Tarkka teroitus on taidetta, joten harjoittele usein!
