Keeawayt
- Kena on viehättävä, värikäs seikkailupeli, joka muistuttaa enemmän kuin vähän 3D Legend of Zelda -pelejä.
- Vaikka se alkaa tarpeeksi iloisena ja värikkäänä, ja siinä on paljon söpöjä pieniä hirviöitä, se on salaa pelottava, epämääräisen surullinen aavetarina.
- Vaikeuskäyrä on tarpeeksi jyrkkä, jotta aikuiset tai vanhemmat sisarukset saattavat joskus haluta ottaa ohjaimen h altuunsa, erityisesti pomotaisteluissa.
Kena: Bridge of Spirits on lujaa. Se houkuttelee sinut sisään rehevällä, kauniilla vuoristoympäristöllään ja onnellisilla leikkivillä lapsilla, ja seuraavaksi tiedät, että vihaiset metsägolemit lyövät kasvosi sisään.
En ollut varma, mitä odottaa sisäänmenolla. En ollut kuullut Kenasta paljon etukäteen, mutta sinä päivänä, kun se putosi, puolet tuntemistani pelaajista alkoi yhtäkkiä laulaa sen ylistystä. Tietysti, osa siitä voi johtua siitä, että Kena on saatavilla PlayStation 5:llä, koska siellä ei ole paljon muuta pelattavaa, mutta ei kaikkea. Se sai minut uteliaaksi.
Kena osoittautui hieman vanhanaikaiseksi toimintaseikkailupeliksi, mutta sellaisen kiillotuksen tasoiseksi, joka saa monet v altavirran julkaisut häpeään. Se oli selvästi kehittäjiensä rakkauden työtä, ja se näkyy jokaisessa kammottavassa hirviössä ja monimutkaisissa pulmapelissä.
Se on myös yksi paremman näköisistä indiepeleistä, jotka julkaistaan tänä vuonna, ja siinä on vankka sarjakuvatunnelma, jonka pitäisi kiinnittää lasten huomio. Jos pidät esimerkiksi 3D Zelda -peleistä, kuten Skyward Swordista, mutta et pidä siitä, kuinka kauan niiden saavuttaminen kestää, Kena on juuri sinun hillosi.
Kuolema tulee nopeasti
Otsikkohenkilö on henkiopas, joka auttaa vastahakoisia kuolleita siirtymään tuonpuoleiseen. Matkallaan vuoren huipulla olevaan pyhäkköön Kena törmää pariin kummituslapseen, jotka pyytävät häntä apua kadonneen veljensä löytämiseen.
Matkan varrella hän löytää hylätyn kylän sekä paksut kerrokset turmeltunutta kasvistoa ja eläimistöä, jotka tukkivat hänen polkunsa joka käänteessä. Jokin on mennyt vakavasti pieleen pyhäkössä, ja vuorenrinteelle on jäänyt hirviöitä ja vihaisia haamuja.
Sen lisäksi, että Kena on hyvä henkilökunnan kanssa, hän kerää nopeasti joukon pieniä otuksia nimeltä Rots, jotka tekevät suuren osan (kirjaimellisesti) raskaasta nostosta hänen puolestaan. Niitä voidaan käyttää pulmien ratkaisemiseen, ympäristön puhdistamiseen, pudonneiden roskien kantamiseen ja taistelussa lyhytkestoisena tainnutuksena yhtä vihollista vastaan kerrallaan.
Enemmän Rotsia löytyy kaikki alta pelin maailmasta palkintona tutkimisesta, ja ennen pitkää minua seurasi pieni armeija pikkukavereita. Mielestäni on tärkeää huomauttaa tässä, että voit löytää ja luultavasti pitäisikin löytää monenlaisia pieniä hattuja puettavaksi Rot-kavereillesi, mikä on sellaista hölynpölyä, jota useampien tämänk altaisten pelien on tehtävä.
Kena kätkee usein joitain hullumpia Rot-hattuja joidenkin vaikeimpien valinnaisten haasteiden taakse, minkä luulisi olevan raivostuttavaa, mutta jotenkin se ei ole sitä. Kyllä, kesti kuusi yritystä saavuttaa tämä taisteluhaaste, mutta nyt minulla on yksisarvinen hattu. Kannattaa.
Pidä kiinni ja liiku
Kena on ensimmäinen peli Ember Labilta, joka on ensisijaisesti animaatiostudio. Se teki myös hyvän vastaanoton Legend of Zelda -fanielokuvan vuonna 2016.
Tämä mielessä tuntuu mukav alta sanoa, että Kenalla on paljon Zeldan DNA:ta, erityisesti 2000-luvun pelejä, kuten Twilight Princess. Siinä on suuri maailma, joka vaatii tutkimista, ja jokaiseen nurkkaan on piilotettu paljon pieniä palkintoja, sekä Zeldan taito tehdä vinoja pulmia.
Taistelu on kuitenkin paljon vaikeampaa, sillä useat pomot vaativat sekunnin murto-osan reaktioita. Kena ottaa sinusta rennosti ensimmäiset pari tuntia, mutta harjoituspyörät irtoavat, kun saavutat sen ensimmäisen suuren tehtävän loppuun.
Se on myös pelottava yleinen kokemus. Kena ei ole missään nimessä kauhupeli, mutta se on suunnilleen sama kuin joidenkin synkempien Disney-elokuvien kanssa. Jos olet viileä, kun lapsesi näkee Pienen merenneidon viimeiset 20 minuuttia, Kena ei ole ongelma, mutta hirviöt tulevat hulluiksi.
Nostan sisältövaroituksen esiin, koska Kena visuaalisella yhdistelmällään Avatarista ja Pixarista on kuin kissanminttu lapsille. Se on hyvä peli sinänsä, mutta hieno peli vanhemmille pelata lastensa kanssa yleisönä… kunhan nuo lapset jaksavat käsitellä mukavaa, pitkää kummitustarinaa.
